8. marraskuuta 2011

Nyt se esittelee jotain tylsiä villasukkia

004

008

012
Kuvat yhdessä otsikon kanssa kertovat paljon. Nämä kuvat kertovat muunmuassa sitä, että
.... siskoni ei ymmärtänyt manuaalin ja automaatin eroa. That's why osa(tai oikeestaan kaikki) kuvat ovat tärähtäneitä. Mutta ainakin kuvista näkee sen tärkeimmän!
... mulla oli tänään shortsit jalassa. Ja nyt kerron teille, kaikki rakkaat muotibloggailijat tai muuten vain muotia rakastavat ja siitä jotain ymmärtävät, että teidän helpotukseksenne en ole pitänyt näitä vaatteita koko päivää. En siis ole kuljeskellut ympäriinsä aurinkokukkashortseissa, keltaisessa paidassa ja vaaleanpunaraidallisissa villasukissa. Mulla oli siis
vain kaikki muu paitsi noi sukat. Eikä ollut edes kylmä, vaikka olin varma jäätymisestä!
... meijän villis Luumu on linssilude. Se tunkee aina joka kuvaan.
... pihalla ei oo enää yhtään lehteä. Jep, kovin on ankeen näköistä.

Pakko mainita tähän loppuun, arvostan teitä turkulaiset!
Omalla kotipaikkakunnalla jos vähänkin kutoi jossain tai edes koukku tai puikko vilahti, niin heti joku tuli sieltä sanomaan mummoksi, ja kaikki mitä teki, oli huonoa siksi vain, että se on itse tehty. Nyt kun oon siirtynyt Turkuun lukioon, ja yleensäkin kaupunkiin, ei ihmiset pidä sitä outona. Meillä lukiossa tai aamubusseissa ei ihmiset katso pahasti jos kutoo tai virkkaa, tai yleensäkin tekee jotain muuta kuin vain nuokkuu nukahtamisen partaalla tai tuijottaa apaattisesti edessä olevaa selkänojaa. On siis ihan ok tehdä jotain. En tiedä sitten, onko tää lukioon siirtyminen joku sellainen, että ihmiset on siellä paljon aikuisempia, eikä niille oikeestaan oo väliä mitä muut tekee. Nää ihmiset myös osaa arvostaa käsityötä.
Ne on hienoja hetkiä ne, kun joku, ehkä täysin tuntematonkin, tulee vastaan ja kehuu jotain juttuasi. Tällä yritän siis sanoa, että antakaa ihmisten olla omanlaisiaan.

Ps. Villasukat on Seitsemän veljestä Raita - langasta. Malli on oma, tommonen ihan perus.
Pps. Tein huivinkin, en oo tainnut sitä kuitenkaan aiemmin esitellä. Tässä se kuitenkin nyt ois.

7 mielipidettä tästä tekstistä:

  1. Kyllä se niin on, että 9-luokan ja lukion 1. vuoden välisenä kesälomana ihminen saa aivoihinsa lisäosan postista, eikä olekkaan enää pakottavaa tarvetta pilkata, nauraa tai haukkua muita! Olen huomannut saman kuin sinä tuon käsitöiden tekemisen kanssa. Yläasteella se olisi ollut noloa myöntää, että on itse tehnyt esim. penaalinsa, mutta lukiossa se on jopa hienoa =)

    VastaaPoista
  2. Ai sä oot turkulainen! :)) Mä kans, täytyy joskus tulla kehaisemaan jos nään sut bussissa kutomassa. :P :DDD

    VastaaPoista
  3. Iita, jep!
    käpsytin, ei en ole turkulainen :D Käyn koulua kuitenkin siellä, että kyseisessä kaupungissa vietän aikaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Tule ihmeessä tarraamaan hihasta jos tunnistat!

    VastaaPoista
  4. Hei ihanat sukat, ja nuo shortsit samaten! :) Ja kyllä, ero yläasteen ja lukion välillä on valtava. Kukaan ei tahallaan hajota mitään, voi olla oma itsensä ja käsitöiden tekeminen on just cool. :D Just tänään kaveri yhtäkkiä tokaisi että kaikki neuloo nykyään koulussa! Tuli vielä sellainen mieleen, että tänään hukkasin yhden kynän, ja lähdin sitä huvikseni etsimään ruotsinluokasta (en uskonut että se oikeasti olisi siellä enää), missä se lojui nätisti juuri sillä samaisella pulpetilla, jossa olin tunti sitten istunut. Oli vähän epäuskoinen fiilis. :D

    VastaaPoista
  5. Tosi kivoja kuvia :)
    Vähän sama hommma kuin silloin, kun veljeni yritti kuvata sukkia, jotka tein. Vaikka asetukset oli kaikki paikoillaan, tuli kuvista heilahtaneita...
    Nätin väriset sukat ;)

    VastaaPoista
  6. Lorainne , niimpä! yläasteella toi ois hävinnyt/rikottu alta aikayksikön.
    Salla, kiitti!

    VastaaPoista
  7. Sama juttu meillä, että lukiossa nyt kaikki vaan on aikuistuneempia kuin yläasteella ja amiksessa (mitenkään amiksia syrjimättä :D). Koko koulun yhteishenki parani huomattavasti kun vaihto yläasteelta lukioon. Btw kivat sukat :)

    VastaaPoista

Kirjoita mukavaa kommenttia, ehdotuksia, mitä vain. Kommenttisi saa hyvälle tuulelle meidät molemmat, sillä sinä tiedät saavasi jonkun iloiseksi ja minä saan tuomasi ilon. :)
Ehkäpä joku kerta piipahdan sinun blogissasi ja jätän kivaa kommenttia ilahduttamaan mieltäsi...